Forsmanin Hehkuva talvitee revisited

Avainsanat

forsmanin teet, hehkuva talvitee

Lupasin palata maistelemaan Forsmanin Hehkuvaa talviteetä sitten, kun flunssani on parantunut. No, flunssa parantui pari kuukautta sitten, mutta vasta nyt saan aikaiseksi maistella tätä teetä uudestaan.

Aivan alkuun huomautus, että tämä tee on nyt vuoden vanhaa. Parempia tuloksia voisi saada tuoreella teellä.

Tee tuoksuu kupissa lähinnä mustalle teelle. Siinä tosin on hienoinen kinuskinen vivahde. Viimeksi tee maistui vetisen kitkerältä, joten tällä kertaa laitoin enemmän teelehtiä ja haudutin lyhyemmän aikaa. Vetisyys katosi, mutta kitkerä jälkimaku ei. Enkä edellenkään tunnista kinuskista makuvivahdetta.

Voi hyän tähen, kuten mummini sanoisi. Onko tätä pakko juoda?

Kuolema teeseurassa – ei kun teeseuran kuolema

Suosituin hakusana, jolla blogiini on päädytty, on tällä hetkellä “teeseura”. Onnea näille ihmisille heidän tiedonhakuretkellään, sillä en usko, että omat kirjoitukseni teeseurasta tyydyttävät heitä.

Pelkään pahoin, että teeseuramme aktiivisuus taitaa hiipua. Ystäväni H, joka tapaamisia on järjestänyt, on poissa kaupungista pidemmän aikaa, eikä kukaan muu ole oikein ottanut ohjia käsiinsä. Tietysti nyt on vielä aikaista sanoa, sillä tätä vuotta on kulunut vasta kolmetoista päivää. Pahoin kuitenkin pelkään, että ennustukseni käy toteen. Niin usein käy tämänkaltaisille, yhden ihmisen vetämille hankkeille.

Ajatukseni tämän suhteen ovat ristiriitaiset. Toisaalta on ollut kiva tavata uusia ihmisiä teen merkeissä. Toisaalta taas suuret kokoontumiset eivät ole aivan minun mieleeni. Olen nauttinut eniten kokoontumisista, joissa on ollut vähemmän väkeä, kuten silloin kun vietimme englantilaista teeiltaa Leon luona.

Minulla itselläni ei taida olla lusikoita, eikä välttämättä haluakaan, alkaa teeiltojen järjestelyvastuuseen, varsinkaan yksin. Olen kuitenkin kerran jo järjestänyt pienimuotoisen teeillan kotonani. Toisella kertaa pääosassa olivat neuleet, mutta teetä ei myöskään unohdettu. Haluankin järjestää näitä pieniä teeiltoja lisää. Olisikohan helmikuu sopiva aika?

Siemaus rauhaa

Ympärilläni on kaaos. Talvi vie voimat, enkä jaksa siivota sitä pois. Tässä ympäristössä teen juominenkaan ei houkuta, kun ympärillä on vain paperi- ja kirjapinoja. Siispä teen juonti on jäänyt vähälle.

Eilen halusin kuitenkin kovasti tuntea teen rauhoittavan ja samalla kertaa piristävän vaikutuksen. Tein kupillisen valkoista puerhia. Istuin sohvalla ja nautiskelin. Tänään halusin lisää teetä, ja vuorossa oli Jade DongDing -oolong. Tunsin, kuinka jokaisen siemauksen myötä ajatukseni rauhoittuivat. Kuinka olen saattanut olla ilman tätä?

Kaaos ei houkuta rauhoittumaan. Ajatukset pyörivät päässä ja ahdistaa. On vaikea antaa ajatusten leijailla ja vain olla. Teen juonti jää sivuun, sillä muodostaessaan pienen rauhan saarekkeen se on itse asiassa muistutus kaikesta siitä sekasorrosta ympärillä. Ja kaikki tämä vain pahentaa kaaoksen tuomaa ahdistusta, eikä voimia riitä sen taltuttamiseen. Noidankehä on valmis.

On ihmeellistä, miten kupillinen värjättyä ja maustettua vettä saattaa luoda rauhan. Ympärilläni on nyt pieni kupla, säteeltään ehkä puoli metriä, jonka sisälle kaaos ei pääse. On totta, että tämä pieni kupla saa ympärilläni olevan kaaoksen näyttämään vieläkin pahemmalta. Yllättäen havainto ei ahdistakaan vaan täyttää minut päättäväisyydellä. On aika käydä käsiksi kaaokseen.

Mutta ensin vielä kupillinen teetä.